5 ensimmäistä viikkoa Españassa

Tasan viisi viikkoa on taalla nyt tosiaan vierahtanyt ja vaikka mita on kerinnyt tapahtua. Fiilikset ovat vaihdelleet laidasta laitaan.. valilla on ollut aivan mahtavan mukavaa, valilla taas hurja ketutus paalla. Au pairiksi lahto kuitenkin oli jotain, mita olin suunnitellut niin kauan ja tahdoin todellakin kokea taman. Tiedan, etta ellen olisi lahtenyt, olisin katunut sita varmasti lopun elamaani. Lahtoa en kadu, palaan kuitenkin takaisin, luultavasti viela melko pian. Olen siis tassa huomannut, ettei tama lasten kaitseminen ole ihan minulle oikeata hommaa eika espanjan kieli edes kiinnosta niin paljon, kuin kuvittelin sen ehka minua kiinnostavan. On sita ihan mukava osata puhua ja silla parjaa monessa paikassa, mutta en mina siita mitaan ammattia itselleni halua. Luulenpa myos, etta vanhempani mielellaan tarvitsevat apuani muutossa lokakuun aikana (silla talomme on nyt vihdoin myyty). Aion siis nailla nakymin palata Suomeen jo tassa reilun kuukauden kuluttua, ellen aikaisemminkin. Suurimmat syyt siihen kuitenkin ovat ikava ja se, etta tiedan nyt lahteneeni liian nopeasti uudelleen reissuun Aasian kierroksen jalkeen. Koko taalla olon ajan on tuntunut, etta Suomi vetaa hurjasti takaisin puoleensa. Tekee jo mieli hankkia oma kamppa, ettia vakkariduuni ja sitten ensi syksyna mielellani lahtisin opiskelemaan jotakin. Kaiken kaikkiaan, mulla on todella vahva tunne siita, etta mua tarvitaan siella mahdollisimman pian. Tassa siis hieman pohdintojani mahdollisimman rehellisesti sanottuna, nyt voisin mahdollisimman tiivistetysti yrittaa kertoa viimeisen reilun kuukauden tapahtumista.

Sunnuntaina 5.8. neljan maissa aamuyolla lahdin kentalle pikkuveikkani Riken ja Antin saattelemana, lahto oli todella vaikea eika kyynelilta valtytty. Koneeseen silti paasin ja matka Barcelonaan sujui melko joutuisasti. Kymmenen maissa aamulla olin perilla Espanjan lammossa ja jouduin tunnin verran odottelemaan perhetta saapuvaksi. Yhdentoista maissa sitten Joanna ja lapset (Roberto 9 vee ja Pia 1,5 vee) kurvasivat lentokentalle, esittaydyimme ja lahdimme suoraan kentalta ajamaan heidan vuoristoasunnolleen muutaman tunnin paahan Barcelonasta lahelle Tarragonaa, pieneen vuoristokylaan nimelta la Febro. Matkan aikana juttelimme ja tutustuimme hieman toisiimme. Kaytamme siis lahinna englantia, silla Joanna on englantilais-ruotsalainen, mutta asunut kylla Espanjassa lahes koko ikansa. Minunkin espanja kun on vain lahinna alkeistasolla niin englanti tuntuu luonnollisemmalta. Perille paastyamme asettauduimme taloon, sain omakseni erillisen tilavan kesahuoneen, mika oli tosi mukavaa. Leikin lasten kanssa ja syotiin, ei kummempia. Ensimmainen paiva oli melko puuduttava ja fiilikset sekavat. Joanna on mukava ja pikkuinen Pia tosi suloinen ja helppo lapsi, mutta Roberto melkoinen katastrofi kun ei tottele helpolla mitaan.

Vietimme siis la Febrossa kolme ensimmaista Espanjan viikkoani, silla perheen aidilla oli juuri silloin toista lomaa ja Robertollakin tietenkin koulusta. Kyla oli erittain pieni, lapi vuoden vain 12 henkilon asuttama, kesalla noin 200 henkilon. Erittain hiljaista ja rauhallista aikaa nuo kolme viikkoa, elimme rennosti. Nukuimme ja soimme hyvin, kavin joka paiva kavelyilla kylan lahiymparistossa ja valilla lenkillakin. Juokseminen siina kuumuudessa ei tosin useasti houkuttanut, mutta kavelykin tekee hyvaa. Pian kanssa vietin paivia ja toki osittain myos Roberton, joka kylla joka ikinen paiva koetteli hermoja melko kovasti. Lueskelin muutaman hyvan kirjankin, kirjoittelin joka ilta paivan tapahtumista kalenteriini ja sen sellaista. Aina muutaman kerran viikossa kavimme isommassa kylassa Pradeksessa joidenkin kilometrien paassa la Febrosta ostoksilla ja paasin aina silloin myos nettiin, joka oli aina ihan luksusta. Meidan kylassa kun ei oikein ollut edes puhelimessa kuuluvuutta. Kavimme myos monena paivana vuoristojoilla uimassa, sielta loytyy aivan mahtavia jokia vesiputouksineen ja erittain puhtaine vesineen. Ensimmaisen viikon aikana teimme myos neljan paivan reissun Andorran lapi Ranskaan ajellen heidan tuttavaperheensa luokse, oli tosi mukavaa ja upeita maisemia Pyreneiden vuoriston lapi kun ajettiin. Toinen viikko kului normaalisti kylassa hengaten, ei ihmeempia. Viimeinen niista kolmesta viikosta vietettiin kolmisteen (mina, Pia ja Joanna), koska lasten isa Mario haki Roberton viikoksi luokseen Barcelonaan, ennen tata vietimme Roberton 9 vee synttareita 17.8. ja oli ihan mukavaa. Vanhemmat ovat siis eronneet tassa kesan alussa, joka toki myos vaikuttaa kovasti Roberton huonoon kaytokseen. Molemmat vanhemmat ovat erittain mukavia, mutta yhdessa ne eivat voi olla kovinkaan pitkaan tappelematta ja taalla ihmiset tappelevat oikein kunnolla, hirveata huutoa on ollut valilla ja inhoan sita. Se saa mut aina niin surulliseksi ja hermostuneeksi, saalittaa nuo lapsetkin kun joutuvat kuuntelemaan sellaista. Onneksi olen lahinna vain Joannan ja lasten kanssa, kun Mariolla on jo oma asunto muualla. Tosiaan, viimeinen viikko oli mukavin kun ei ollut Robertoa stressaamassa mun hermoja ja vikana viikonloppuna siella oli sellainen suuri kylajuhla (fiesta mayor). Paljon tapahtui: oli bandeja soittamassa, yhteisia ruokailuhetkia koko kylan voimin, sirkusta, tulishowta ja vaikka mita. Fiestan aikaan kylassa oli paljon nuoria ja tutustuin muutamiin tosi hyviin tyyppeihin, myos yhteen kundiin joka ei puhu paria sanaa enempaa englantia, joten espanjalla parjailtiin oikein hyvin. Itsehan ymmarran tosi paljon kun ihmiset puhuvat espanjaa, mutta oman puheen tuottaminen vain on vaikeampaa. Viimeisena viikonloppuna tuli siis juhlittuakin kivasti ja tykkasin kokonaisuudessaan kylla kylasta ja vuoristossa vietetysta ajasta :) Siina lyhyesti vuoristoajasta, kerron sitten kasvotusten asioista lisaa niille, ketka tahtovat kuulla.

Maanantaina 27.8. sitten lahdimme vihdoin kylasta ajelemaan kohti Barcelonaa, kavimme syomassa ja eraalla joella uimassa, sen sellaista. Lopulta 2 tunnin matkaan meni noin 9 tuntia.. ei tuon perheen kanssa mikaan ihme. Muuttavat aina mieltaan asioista eivatka pida mitaan kiiretta, tavallaan ihan hyva juttu, toisinaan ei. Meidan piti jo muutenkin aikaisemmin tulla Barcelonaan, mutta ei. Saavuimme tanne heidan Barcelonan kotiin vasta myohaan illalla, joten eipa siina muuta kuin iltapala ja nukkumaan. Ensimmaiset kolme paivaa taalla (ti,ke,to) menivat lahinna taloon tutustuessa, paivat Pian ja Roberton kanssa ollessa, rutiineihin totutellessa ja kaupunkia hieman yksin kierrellessa. Taalla tyoaikani siis on ma-pe noin 6 tuntia paivassa Pian kanssa aidin ollessa toissa, muuten olen illat ja viikonloput aina vapaa menemaan ja tulemaan miten huvittaa, Joanna on tosi rento. Ekan viikon taalla vietin siis tosiaan Roberton ja Pian kanssa, koska Roberton koulu alkoi vasta sitten seuraavalla viikolla (ma 3.9.) ja silloin oli hermot kirealla ne pari paivaa, kun se on vaikea tapaus. Hyvin kuitenkin selvittiin, joka paiva aamiaisen jalkeen kaytiin yhdessa isossa puistossa (Parc de la Ciutadella) ja siella pari tuntia leikittyamme tulimme lasten kanssa kotiin ja tein safkat yms. Hieman rasittaa taalla myos perheen pari viikkoa sitten ottama koiranpentu, onhan se suloinen mutta ulostelee ympari kamppaa ja vahingoittaa joka paiva Piaa jotenkin..raukkaa pidetaan taalla kerrostalokampassa ja sen terassilla lahes koko ajan. Olen kai koirille hieman allerginenkin kun naamaa kutittaa usein..ei kiva.

Sitten silloin perjantaina 31.8. tapasin ystavani Nikon ja hanen kolme kaveriansa tuolla La Ramblalla (Barcelonan suurin turistikatu) kun he olivat taalla viikon lomalla. Kavimme syomassa jossain ravintolassa ja jutskailimme, joimme hieman ja oli mukavaa. Lauantaina sitten paivan loikoilin poikien kanssa rannalla ja illalla tapasin Oulusta kotoisin olevan Anniinan, johon tutustuin netissa kun huomasin, etta han on muuttamassa tanne vuodeksi yliopistovaihtoon ja olimme sopineet tapaavamme. Lauantaina siis menimme sitten porukalla (ma, Anniina ja pojat) syomaan ja sen jalkeen eraan pienemman baarin kautta yhteen Barcelonan suurimmista diskoista, Razzmatazziin..se oli jotain melko massiivista, suuren suuri konserttihalli ja sitten varmaan ainakin 4 muuta puolta omine musiikkityyleineen. 3700 m2 ja vetaa noin 5000 ihmista, oli kylla loppupeleissa melko taynna ja alkoi ahdistamaan, mutta ihan kiva oli nahda sekin paikka. Sen jalkeen ollaan tosissaan Anniinan kanssa nahty joka paiva: lohotty rannalla, kierrelty kaupunkia, shoppailtu ja kayty vahan yoelamassa. Mahtava tytto ja tosi ihanaa on, kun tutustuttiin! Poikien kanssa toki hengattiin nyt tahan viime keskiviikkoon saakka, kun lahtivat sitten torstaina takaisin kylmaan Suomeen :/ Yhtena paivana kerittiin jo kayda porukalla katsastamassa la Sagrada Familia, eli Gaudin suunnittelema jattilaismainen kirkko jota on rakennettu jo reilusti yli sata vuotta, yksi Barcelonan keskeisimmista nahtavyyksista. Oli kylla upea, ei voi muuta sanoa. Niin paljon pienia yksityiskohtia ja mielikuvitusta on kylla kaytetty! Tama viikonloppu on sujunut mukavasti kun perhe lahti vuorille niin kamppa on ollut kokonaan mulla. Perjantaina vaan istuttiin Anniinan kanssa meilla salaattia syoden, roseviinia juoden ja keskustellen kuuteen saakka lauantaiaamuna. Sitten myohemmin lauantaina muutaman tunnin unien jalkeen raahauduttiin rannalle, iltapaivalla taas shoppailtiin vanhassa kaupungissa (jossa on niin paljon nahtavaa, upeita liikeita ja rakennuksia) ja illalla kokkailtiin meilla spaghettia, tomaattipohjaista tonnikalakastiketta ja vihanneksia. Nautittiin rommikolaa ja oli hauskaa, myohemmin yolla saatiin viela paahamme ihan yhtakkia lahtea johonkin baariin. Olimme ensiksi menossa yhteen isompaan klubiin, mutta viime hetkella vaihdoimme mielta yksien irlantilaiskundien ehdottaessa erasta pienempaa paikkaa, joka oli aivan mahtava ja Anniina tapasi siella heti yhden tosi mukavan miehen josta silla nyt on hyva kutina. Itse lahinna juttelin sen miehen kavereiden kanssa ja olivat todella mukavia, osasivat englantia vahan mutta lahinna espanjalla parjailtiin taas, mahtavaa! Paikka meni kiinni viiden maissa ja suunnistettiin Anniinan kanssa molemmat omiin koteihimme metroilla liikkuen (katevaa taalla). Tanaan olen lahinna siivoillut, istunut koneella ja Anniinan kanssa syotiin eilen tekemamme ruoka loppuun ja jalkkariksi sitruunajaateloa ja suklaacroissantteja, nam! Huomenna aamulla perhe tulee kai takaisin ja taas on tyoviikko edessa, on kylla melko helppoa hommaa nyt kun Roberto on koulussa ja on oppinut hyvin nama rutiinit. Eipa tassa hommassa saasta mitaan, kun viikossa saa 60 euroa palkkaa mutta silti, asuminen ja ruoka on ilmaista. Olen oppinut paljon karsivallisyytta ja osaan jo kokata vaikka mita hyvaa :) Eipa tama silti oikein ole mitaan unelmahommaa, vaikka helppoa onkin ja Barcelona on mahtava kaupunki. Kivaa on asua taalla hetki, mutta olen paattanyt palata takaisin Suomeen jo ensi kuun alkupuolella. Se vain tuntuu oikealta ja olen oppinut taalla ollessani paljon paremmin luottamaan tunteisiin, aina ei kannata edes ajatella jarjella kun tuntee usein kuitenkin paremmin.

Tama teksi vaikuttaa itsestani melkoisen sekavalta, joten luultavasti teistakin. Vaikea vain selittaa viiden viikon tapahtumia yhdella kertaa, paljon sain kerrottua, paljon jai viela sanomatta. Elama taalla on usein kummallista, mutta kivaa :)